Mr. Blue Fox – Jori Isomäki - osa 1

Skriven av Mårten Andtbacka (käännös Riikka Hällmark)

onsdag, 15 juli 2020 09:28

Ympäri Suomen Salibandyseura Blue Foxiin yhdistetään vahvasti kaksi nimeä, Johnny Ojala ja Jori Isomäki. Teimme Johnny Ojalan kanssa livehaastattelun Instagramissa muutama viikko sitten ja nyt haastattelussa on Mr. Blue Fox – Jori Isomäki. Haastattelu on sen verran pitkä, että olemme jakaneet sen kahteen osaan.

Jori Isomäki hymy huulilla ottelussa Tähtihallilla.
Kuva: Glenn Hägg

Voisiko Jori Isomäelle olla osuvampaa nimeä kuin Mr. Blue Fox? Hän oli mukana sarjapelien ensimmäisestä kaudesta asti ja hän on vielä tänäkin päivänä aktiivisesti mukana, osana seuran edustusjoukkueen valmennustiimiä. Haastatteluaikaa varatessani Jori ehdottaa, että voisimme tehdä haastattelun Blue Foxin miestenjoukkueen harjoitusten yhteydessä. Kun saavun Tähtihallille, Jori ja Robin Holländer valmistelevat illan harjoituksia samalla kun pelaajat lämmittelevät. Kun Jori on valmis, hän kysyy, siirtyisimmekö katsomon puolelle.

Pyydän Joria kertomaan, kuinka hän lähti mukaan Blue Foxiin, tai Kovjoki UF:aan kuten seuran nimi siihen aikaan oli.

- Se lähti liikkeelle salibandyturnauksista, joita SÖU:n (Svenska Österbottens Ungdomsförbund) kolmas jaosto järjesti Urheilutalolla Uudessakaarlepyyssä. Muistan, kuinka me keskustan pojat edustimme NUFS:n kakkosjoukkuetta. Olimme ehkä 13-14 vuotiaita emmekä mahtuneet NUFS:n ykkösjoukkueeseen, Jori toteaa naurahtaen.

- Muistan, että pelasimme Kovjoki UF:a vastaan ja melkein voitimme. Luulen, että Kovjoki voitti lopulta ehkä yhdellä tai kahdella maalilla. Pelin jälkeen Torolf ”Turbo” Käld tuli juttelemaan ja kysyi, tulisimmeko harjoittelemaan Kovjoelle.

Jori Isomäki harjoituksissa Urheilutalolla 1990.
Kuva: Pietarsaaren museo

- Alussa osallistuimme SÖU:n turnauksiin. Kolmannen jaoston turnauksen voittaja pääsi jatkoon finaaliturnaukseen, jossa oli joukkueita koko ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

- Muutama vuosi myöhemmin (1989) Kovjoki UF ilmoitti joukkueen salibandyliiton sarjaan ja se oli jännittävää. Muistan, kuinka ajoimme omilla autoilla pelipaikkakunnille, kuten Tampereelle ja Hämeenlinnaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että lähdimme vähän eri paikoista. Joskus lähdimme kirkolta ja aika usein Mats Åströmin luota Saunapolulta. Muistan myös, kuinka Turbo usein keksi erilaisia hullutuksia: me kilpailimme esimerkiksi siitä, kuka uskalsi ajaa pisimpään tien vasemmalla puolella. Turbolla oli aina pilke silmäkulmassa ja hän on se henkilö, jolla on ollut suurin vaikutus minuun urani alussa.

- Toinen henkilö, jolla oli alussa iso vaikutus, oli Richard Ahlskog. Hän oli vahtimestarina urheilutalolla, ja edeltäjästään poiketen, avasi ovet meille nuorille. Me saimme pelata urheilutalolla iltaisin salibandyä niin paljon kuin halusimme. Joskus hän osallistui itsekin ja kun hän ei ollut paikalla tiirikoimme lukon auki henkarin avulla. Jos hän sitten myöhemmin illalla tuli urheilutalolle hän ei koskaan suuttunut vaan oli iloinen, että olimme onnistuneet pääsemään sisälle.

- Urani alussa pelasin aina hyökkääjänä ja useimmin yhdessä Turbon ja Andreas ”Antta” Haglundin kanssa. Olimme aika hyvä hyökkäyskolmikko.

Ylhäältä vasemmalta: Torolf "Turbo" Käld, Olav Hermanson, Robert Hellström, Jori Isomäki, Mathias Nylund ja Andreas "Antta" Haglund.
Kuva: Pietarsaaren museo

On yleisesti tiedossa, että Jori on ollut urheilun monilahjakkuus. Hän on pelannut niin jääkiekkoa 1-divisioonassa ja SM-sarjaa A-junioreissa, jalkapalloa 2-divisioonassa, kuin myös tennistä.

- Moni ei tiedä, että olen ÖID mestari nelinpelissä Anttan kanssa. Uudenkaarlepyyn tennisseuran nimi oli TK Smash ja harjoittelimme kesäisin Uudessakaarlepyyssä ja talvisin Pietarsaaressa.

- Pelasin jalkapalloa NIK:ssa ja sahasimme kakkos- ja kolmosdivisioonan välillä.

Jääkiekkouransa Jori aloitti Muik Hockeyssa.

- Siirryin Centersiin kun aloitin suomenkielisen yläasteen Pietarsaaressa. Kaudella 1992-1993 sain mahdollisuuden pelata muutaman ottelun Centers-IFK:ssa, joka silloin pelasi ykkösdivarissa. Se oli hienoa aikaa, paljon yleisöä ja paikalliskamppailuja Vaasan Sporttia vastaan.

Kaudella 1992-93 Jori sai kokeilla pelata ykkösdivarissa Centers-IFK:ssa, josta myöhemmin tuli Jeppis Hockey.
Kuva: Lehtileike Jakobstads Tidning

- Kauden jälkeen Rauman Lukosta otettiin yhteyttä ja he halusivat, että tulisin ja pelaisin asepalvelukseni aikana Raumalla heidän A-junioreissaan SM-sarjaa. Siellä oli kolme pelaajaa Vaasasta ja sitten minä, joka muutin sinne. Yksi vaasalaispelaaja oli Mikko Manner, joka on nykyään SM-liigassa Kärppien valmentajana.

Jori joutuu miettimään hetken, kun pyydän häntä valitsemaan parhaan jääkiekkoilijan, jonka kanssa on pelannut.

- Se oli hyvä kysymys. Valitsen kuitenkin Jan Sandbergin ja Niklas Rosenqvistin. Muodostimme ketjun Jeppis Hockeyssa ja se ketju toimi todella hyvin.

Entä jalkapallon puolella, kuka on paras pelaaja, jonka kanssa olet pelannut?

- Siihen minun pitää kyllä sanoa Craig Ramsay. Hän oli tosiaan hyvä tulessaan NIK:hon.

Vielä 1996-1997 Jori asetti jääkiekon salibandyn edelle. Se näkyy selkeästi alla olevasta tilastosta.

Miksi asetit jääkiekon ykköseksi. Oliko sinulla enemmän kunnianhimoa jääkiekossa?

- Ei kunnianhimo ole ollut koskaan minulle se tärkein kannustin vaan jääkiekko vain yksinkertaisesti oli hauskempaa. Minä vain tykkäsin enemmän jääkiekosta. Siitä huolimatta parhaat ystäväni pelasivat Blue Foxissa. 1996-97 tulin mukaan vasta salibandyliigan ratkaisupeliin ja tunnelma, jonka saimme Runebergin salissa kokea, oli se mikä sai minut seuraavalla kaudella panostamaan enemmän salibandyyn.

Blue Fox kaudella 1997-98. Jori ylemmällä rivillä toinen vasemmalta.
Kuva: Pietarsaaren museo.

Blue Fox pelasi maan korkeimmalla sarjatasolla viisi kautta 1995-2000. Mistä syystä Blue Fox sitten tippui liigasta?

- Se johtui selkeästi harjoittelumahdollisuuksista. Harjoittelimme neljällä neljää vastaan urheilutalolla Uudessakaarlepyyssä (tila, joka nykyisin on Lilla Björn Tähtihallissa). Emme onnistuneet pelaamaan otteluita isolla kentällä. Oli vaikea onnistua, kun pelaajat olivat itse vastuussa kaikesta. Ajoimme ennen jokaista kotiottelua kaukalon laitojen kanssa Uudestakaarlepyystä Pietasaareen ja kokosimme katsomon.

- Muistan miten paljon ärsytystä joukkueessa aiheutti, jos joku tuli myöhässä otteluun eikä ehtinyt auttamaan laitojen ja katsomon rakentamisessa. Ei ollut mikään ihanteellinen tilanne yrittää valmistautua, kun joukkueessa oli ärsytystä ilmassa.

Blue Foxin putoamisesta huolimatta Jori kutsuttiin salibandyn MM2000-kisojen alla maajoukkueleirille ja hän myös sai paikan Suomen MM-joukkueesta.

- MM-kisat pelattiin Norjassa ja minä muodostin tulokkaana pakkiparin Petri Huttusen kanssa. Hän oli minua vanhempi ja häntä pidettiin siihen aikaan yhtenä maamme parhaimmista puolustajista.

- Asuimme hotellissa, joka oli aivan otteluareenan vieressä. Muistan sen tunteen, kun Janne Tähkän kanssa ennen MM-finaalia kasasimme tavaramme muovipusseihin ja kävelimme MM-areenalle.

- Muistoni finaalista on, että Ruotsi oli selvästi parempi ja oikeutettu voittaja.

Blue Foxin pudottua 1-divisioonaan Jori päätti vaihtaa Nurmon Jymyyn.

- Itse asiassa Blue Foxhan putosi kahtena kautena peräkkäin. Kauden 1998-99 jälkeen putosimme 1-divisioonaan, mutta saimme vapaapaikan kahden seuran yhdistyttyä. Saimme vapaapaikan vasta kesällä ja silloin mm. Johnny Ojala ja Erno Tyni olivat jo ehtineet solmia sopimukset Nurmon Jymyn kanssa.

Ja kautta myöhemmin Jorikin teki saman vaihdon.

- Halusin jatkaa maajoukkueessa, joten minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin pelata liigassa. Meitä oli Nurmossa kokonainen ketju pelaajia Blue Foxista. Johnny Ojala, Daniel Wargh ja Erno Tyni muodostivat hyökkäysketjun, ja minä ja Patrik Högstedt olimme puolustajaparina. Lisäksi maalissa oli Janne Manninen, joka myös oli Blue Foxista.

- Meillä oli hyvä joukkue ja viisikkomme toimi todella hyvin. Suoriuduimme hyvin ja salibandy oli helppoa.

- Siihen aikaan liigassa oli Tähtipörssi. Jokaisessa ottelussa kolme pelaajaa palkittiin kolmella, kahdella tai yhdellä tähdellä. Muistan kuinka olin kauden jälkeen ruokakaupassa ja puhelin soi. Kun vastasin, ääni linjan toisessa päässä kertoi, että olin voittanut Tähtipörssin ja 20.000 markkaa. Luulin hänen sanoneen väärin ja kysyin, tarkoittiko hän 2.000 markkaa, mutta se oli todellakin 20.000 (joka on nykypäivänä arvoltaan n. 4.400 €). Kauden jälkeen oli risteily, jossa sain shekin.

Voittosumma oli nykyisenkin mittapuun mukaan poikkeuksellisen suuri, mutta Jori uskoo sen johtuneen siitä, että voittorahat lahjoittanut iltapäivälehdistö uskoi salibandyyn.

- Niihin aikoihin tuntui, että salibandystä oli kasvamassa yksi suurimmista yleisölajeista. Valitettavasti salibandy ei ole kehittynyt ihan niin kuin toivoimme.

Nurmon Jymyn joukkuekuva 2000-2001. Jori ensimmäisessä rivissä, kolmas vasemmalta.
Kuva: Nurmon Jymy

Nurmon Jymylle tuli kauden aikana taloudellisia ongelmia ja se päätti luovuttaa paikkansa liigassa. Jori joutui siksi etsimään uuden joukkueen.

- OLS:in manageri Oulusta otti yhteyttä ja kysyi, olenko kiinnostunut. Vastasin, että lähden mukaan, jos voin olla reissupelaaja.

Se tarkoitti, että Jori asui edelleen Uudessakaarlepyyssä ja osallistui harjoituksiin Oulussa ennen kotiotteluita ja muuten mahdollisuuksien mukaan. Muulloin hän harjoitteli kotikentällä Blue Foxin kanssa. Aika pian sopimuksen solmimisen jälkeen Jori keksi, että hän tarvitsee matkaseuraa ja otti yhteyttä Johnny ”Jope” Ojalaan.

- Ymmärsin nopeasti, että kaudesta tulee raskas, jos joudun ajamaan yksin Ouluun, joten soitin Jopelle ja kysyin eikö hänkin voisi tulla OLS:iin. Ja onnekseni hän suostui.

- Siitä tuli todella erityinen kausi, johon mahtui paljon erikoisia tapahtumia. Vielä tänäkin päivänä se on kausi, jota minä ja Jope muistelemme. Erityisesti muistan tapahtuman ajalta, jolloin pelasimme tuplavierasotteluita. Toinen peli olisi ollut Joensuussa iltakuudelta sunnuntaina. Jopen piti olla töissä Pietarsaaressa klo 6.00 maanantaiaamulla, joten ilmoitimme, ettemme voi tulla Joensuuhun vaan matkustamme kotiin lauantain pelin jälkeen.

- Manageri ilmoitti, että hän ajaa sunnuntaina henkilöautolla Oulusta Joensuuhun ja meidät Pietarsaareen ja jatkaa sitten kotiin Ouluun.

- Se kuulosti meistä hyvältä tarjoukselta. Pelin jälkeen minä ja Jope kävimme nopeasti suihkussa ja hyppäsimme managerin kyytiin. Kun olimme ajaneet hetken, saimme soiton, että joukkueen juomat olivat managerin autossa. Koska kello oli yli 21 meidän piti kääntyä takaisin ja viedä juomat bussille. Kun jatkoimme matkaa, manageri ilmoitti pian olevansa niin väsynyt, ettei voi enää ajaa. Istuin ratin taakse ja ajoin koko matkan Pietarsaareen samalla kun Jope nukkui autossa.

Kausi 2002 päättyi MM-kotikisoihin Hartwall areenalla ja Jori oli taas mukana maajoukkueessa. Valitettavasti kisat päättyivät jälleen hopeamitaliin.

- Oli mahtavaa pelata MM-kisoissa kotikentällä. Hartwall areenalla oli mieletön tunnelma. Ääni oli niin uskomaton, ettei vaihtopenkillä edes kuullut joukkuetovereita.

- Minusta olimme finaalissa ruotsalaisten kannoilla, mutta emme oikein uskaltaneet pelata täysillä. Joukkueemme ei ehkä ollut paras, mutta olimme liekeissä.

Jori esittelee hopeamitaliaan salibandyn MM-kisoista 2002.
Kuva: Pietarsaaren museo

Haastattelun toinen osa julkaistaan myöhemmin tänään. Silloin saat lukea Jorin viimeisestä MM-turnauksesta, SM-kullasta SPV:n kanssa sekä hänen mietteitään uudesta roolistaan SPV:n valmentajana.

Haastattelun toisen osan löydät täältä: Mr. Blue Fox - Jori Isomäki - osa 2